#17: Tiistai 23.joulukuuta
General Summary
Seurue lepäsi Kuolleen Örkin solassa edellisen, vaikean taistelun päätteeksi. Myrbec myös jakoi muulle seurueelle tarinansa kotikylästään, jossa fomoriaanit hyökkäsivät kylään ja jossa Myrbec myös menetti tajuntansa ja heräsi jossain aivan muualla.
Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaa kohti Mutefordin kylää. Muutaman päivän matkan jälkeen seurue saapui kylän laitamille. Aivan kylän ulkopuolella he näkivät puun, jossa roikkui hirtettynä kolme barbaarisotilasta. Puusta roikkui myös muita, vanhempia, jo rispaantuneita naruja. Jatkuva pieni usva tuntui leijuvan uneliaan kylän ja pohjoisessa näkyvän metsän yllä.
Myös kylän majatalossa, Nälkäisessä Karhussa, oli unelias ja hiljainen tunnelma. Majatalonpitäjä, yksisilmäinen Andres tarjosi ryhmälle huoneet ja ravintoa sekä opasti mistä löytyy Matiaksen kyläkauppa sekä vaatturi Winstonin verstas. Andres kertasi edellisten viikkojen tapahtumia barbaarien hyökkäyksistä, joiden kohteena on olleet hieman eristyneemät tilat, jotka on ryöstetty ja poltettu.
Majatalosta ryhmä suuntasi ostoksille Winstonin ja Matiaksen luo. Osoittautui, että myös Matiaksella oli vain yksi silmä. Hän ei juurikaan halunnut kertoa siitä ja sanoi sen olleen tapaturma menneisyydessä. Muuten Matias mielellään tarinoi hieman alueen historiasta. Edelliset pitkät vuodet metsän barbaariheimojen kanssa on eletty sulassa sovussa, ja heidän kanssaan on ollut kirjoittamaton sopimus siitä että heimot saavat metsästää rauhassa metsässä, ja samalla jättävät pohjoiset kylät rauhaan. Matias on itse käynyt kauppaa heimojen kanssa, ja on kuljettanut heille kylän sepän tekemiä tarvikkeita vastikeeksi turkiksista ja elänitennahoista. Matias tiesi, että Punaisten Tiikerien heimoa johtaa Adalwulf Longfang, joka hänen tietämänsä mukaan on kyllä kunniallinen ja sanansa mittainen.
Ryhmä kävi myös kääntymässä alueen paronin, Vernon Aldworth luona. Vernon on noin 45-vuotias, vahvarakenteinen mies. Yllään hänellä oli komea nahkahaarniska sekä paksu turkisviitta.
Vernon vahvisti aiemmin kuultua barbaarien toimista ja kertoi enemmänkin heidän historiastaan, sillä heillä on ollut vuosisatojen aikana paljon tekemistä heidän kanssaan. Vernonin esi-isien tiedossa on ollut, että joskus aikoinaan barbaarit ovat olleet paljon nykyistä avoimempia, ja heidät tunneettin paremminkin vain Uthgardeina eikä niinkään erilaisina barbaariheimoina. Oli jopa muutaman sadan vuoden ajan liitto Uthgardien ja pohjoisten magiankäyttäjien kanssa, ja he yhdessä olivat elintärkeässä roolissa torjumassa massiivista örkkien invaasiota pohjoisen vuorilta. Joskus vuoden 1150 aikohin tämä liitto menetti merkitystään, magiankäyttäjät suuntasivat mielenkiintonsa muihin asioihin ja Uthgardit vetäytyivät omiin oloihinsa muuttuen nykyisiksi perinteitä kunnioittaviksi erilaisiksi heimoiksi. Cold Wood kasvoi, vanhoja kyliä ja linnoja pohjoisessa hylättiin ja metsä valtasi ne. Samalla alettiin puhua metsän valtiattarista, jotka hallitsivat metsän itäosaa.
Paroni kertoi lisäksi, että hänellä on kyllä syvä perimmäinen kunnioitus barbaareja kohtaan, vaikkakaan hän ei voi hyväksyä heidän nykyisiä toimiaan ja sitä varten vastatoimet ovat olleet ankarat. Hän kertoi nuoruudessaan toimineensa Silverymoonin suurherttuan Frederick Tempestin hovissa ja tämän kruunajaisissa, joissa mukana oli myös herttuan henkivartiokaarti joka koostui pääsääntöisesti lojaaleista barbaarisotureista.
Barbaariongelman perimmäisistä syistä Vernon ei osannut kertoa mistä ne voisivat johtua. Hän muisti, että kylän partio olisi raportoinut kylän läpi kulkeneesta ja majatalossa majoittuneesta kolmesta muukalaisesta, jonka jälkeen ongelmat olisivat alkaneet, mutta yksi yhteen hän ei voinut tapahtumaa vetää.
Metsän valtiattarista Vernon mainitsi sen olleet alueella jo pitkä perinne. Valtiattarilta kyläläiset kävivät pyytämässä apua viljelykseen, sairauksiin, naimaonneen ja melkein kaikkeen mahdolliseen vieden heille lahjoja päivämatkan päässä olevalle lahja-aukiolle. Kaikki tietävät, että lahja-aukiolle vietävältä polulta ei saa poiketa, eikä metsään mennä tätä pidemmälle jos ei halua jäädä sille tielleen.
Myrbeciä katsoessaan Vernon kertoi, että lapsuudestaan hän muistaa hyvin isänsä Cynen neuvonantajan, Giles Lightootin, maahisen. Giles oli ollut metsän valtiattarista erittäin kiinnostunut, mutta hän jäi sille tielleen.
Seurue tarjosi paronille yhtä ratkaisumahdollisuutta barbaariongelmaan. He tarjoituivat matkustamaan barbaariheimon luo neuvottelemaan Adalwulfin kanssa kylän kauppiaan Matiaksen kanssa, ja tarjoutuivat viemään paronilta tuliaisina heimojen tarvitsemia tarvikkeita. Palkkioksi paroni ehdotti muun muassa maata Mutefordin kylästä, sillä maata heillä on ja he tarvitsevat uusia tulokkaita pitääkseen kylän elinvoimaisena.
Illalla Rudi esiintyi Nälkäisessä Karhussa. Esitys oli hyvä ja ihmiset tyytyväisiä. Esityksen aikana Myrbec tunsi kuinka jonkun käsi käy pitkin hänen taskujaan. Myrbec otti kädestä kiinni, ja hänen takanaan oli nuori, likainen poika. Myrbec vei pojan sivummalle kuultavaksi. Poika sanoi Elvan, iäkkään naisen kertoneen että on ihan ok viedä heiltä joilla näyttää olevan paljon. Myrbec antoi pojalle 10 hopearahaa, ja pyysi kertomaan Elvalle, että tämä jäisi kylään seuraavan kerran kun tulee.
Seuraavana aamuna seurue lähti kauppias Matiaksen kanssa etenemään kohti Punaisten Tiikerien lähintä kylää metsässä. Matka kulki Ambergaten kylän läpi, josta he suuntasivat metsään kohti pohjoista. Metsä osoittautui hyvin tiiviiksi, jopa vaikeakulkuiseksi. Myrbec onnistui tulkitsemaan koko luonnon alueella voivan pahoin, olevan ravinnon, valon ja lämmön puutteessa. Ilmeisesti tämä sama tila on vallinnut jo erittäin kauan. Viimein 23. pvä joulukuuta, jossain kauempana puiden takana näyttää aukeavan suurempi avoin tila, jossa vaikuttaa olevan hieman astusta. Matiaksen mukaan siellä olisi Punaisten Tiikerien lähin kylä.
