#37: Torstai 29.1.1367
General Summary
Seurue lähti matkaan Deerwateritsta kohti Silverymoonia, ja päätti jättää Saytonintapaamisen sikseen. Talvinen, kylmä tuuli ja lumisade hidasti ryhmän matkaa. Matkan aikana ryhmä tutustui paremmin Malekithiin sekä Lambertiin.
Neljän päivän kuluttua seurue saapui Saltruniin. Saltrun on suuri muurin ympäröimä kaivoskaupunki, jonka lähistöllä oli useampia suolakaivoksia ja tärkein suolan lähde Pohjolassa. Suolainen ilma leijuu vahvana kaupungin ympärillä. Seurue kiinnitti huomiota siihen, että kaupungin muureja kunnostettiin ja varuskunta koulutti jäseniään muurien ulkopuolella.
Kaupungin portilta seurue ohjattiin Verinen nuoli -majataloon, jota ylläpitää Runa, topakka kääpiönainen. Rudi esiintyi, ja veti suhteellisen turvallisen kaavan mukaisesti. Yleisö kuitenkin piti. Rudi oli jo ennakkoon kysellyt epäsuosittuja aiheita, ja Runa mainitsi, että paikallisen suolaveron puolesta ei ainakaan kannata laulaa.
Saltrunista Malekith myös osti itselleen kelpo ratsun.
Kaupungista matka jatkui kohti etelää. Ensimmäisenä iltana ryhmän leiriydyttyä hevoset heittäytyivät levottomiksi. Tarkoilla silmillään Myrbec havaitsi kolmen suden lähestyvän seuruetta, ja lopulta pysähtyvän lähelle. Hän näki, että kahden suden kaulaan oli kiinnitettynä käärö. Myrbec lähestyi susia varovasti. Sudet eivät olleet onneksi aggressiivisia, ja pian kääröt olivatkin Myrbecin hallussa. Tämän jälkeen sudet kääntyivät ja palasivat takaisin luoteeseen kohti Moonwoodin metsää.
Toisessa käärössä oli nopeasti kyhätty kartta, ja toisessa oli Cainin suusta lähtöisin oleva teksti:
Malekith tutki karttaa tarkoin, ja hänestä näytti että se esittäisi lähistöllä olevaa Siivekäs Hevonen -heimon pyhää paikkaa, Isoa Kiveä. Ryhmä päätti seuraavana päivänä tutkia paikan.
Päivän matkan jälkeen seurue saapui mäntymetsän ja lumisen maaston jälkeen avoimempaan maastoon ja näki jäätyneen puron ympäröimän saarekkeen, jossa oli yksi suuri kumpu ja sen ympärillä useampia pienempiä kivikasoja. Suuren kummun toisessa päässä oli valtava kivi, joka näytti kuin se olisi pudonnut taivaasta. Saarekkeen molemmissa päissä oli toteemit, joiden päädyt oli kaiverrettu muistuttamaas siivekästä hevosta.
Saarekkeen vasemmalta rannalta löytyi kolmet eri jalanjäljet. Kahdet vähän kevyemmät tulivat koillisesta, ja yhdet, raskaammat saappaanjäljet johtivat sinne. Cainin kartan osoittamasta paikasta löytyi päätön ruumis seipään nokassa, joka ol yltä päältä veressä. Malekithin loitsi eteerisen käden tutkimaan ruumista, ja vaatteiden alta löytyi ammottava aukko vatsaontelosta. Samalla hetkellä Malekith kuuli, kuinka kiviä tippui kivien päälle, ja hysteerinen käkätys tuli saarekkeen eteläreunalta. Pian seurue huomasi heitä lähestyvän useita luurankoja, sekä yksi leijuva, käkättävä pääkallo joka loimusi epänormaaleja, vihreitä lieskoja ja jonka silmät paloivat kuin kekäleet. Taistelun alettua veden varasta nousi vielä muutama mudan, liejun ja mädän yltä päältä peittämä luuranko.
Taistelu päättyi kuitenkin seurueen kannalta onnellisesti, eivätkä epäkuolleet onnistuneet tekemään merkittävää vahinkoa.
Rudi, Nerinoa ja Myrbec. Sain kirjoitusapua tämän kirjeen kirjoittamiseen, koska en ole kirjailijatyyppiä. Kuten tiedätte, olen säilyttänyt huolella hallussapitämääni artifaktin osaa, joka minulle luottamuksella annettiin säilytettäväksi. Näin olen toiminut. Käytännössä en tee mitään sillä, koska olen valmistautumassa sotaan örkkejä vastaan. Älkää olko minusta huolissanne. Luovutan artifaktin haltuunne ja toivon, että toimitte viisaasti sen kanssa. Toimitan teille kartan sen löytämiseksi. Minut tuntien artifaktin osa löytyy tyylilleni sopivasta paikasta....tai osasta. Olkaa tarkkoja älkääkä pelätkö. Tämän viestin kirjoittaja toimikoon vihjeenä, vaikka ette tunnista häntä. Ystävänne, veljenne CainCainin kartta
