#49: Vladimir Horngaard ja matka Morren Umbran linnaan

General Summary

Taistelun jälkeen seurue vetää hetken henkeä raunioituneessa tornissa. Levon jälkeen he yrittävät avata ovea tornin vastakkaisella puolella, jota Malekith jo aiemmin yritti avata, mutta edelleen tuloksetta. Tästä Myrbec tuumii, että ehkä on parempi siirtyä yläkertaan, jonne takasta pöllähtänyt lentävä olento näytti menevä.
Kierreportaiden yläpäässä ovensuuta peittää paksu samettinen verho. Myrbec raottaa sitä hieman ja näkee käytävän päässä lattialla paljon kivimurskaa ja pieniä vesilammikoita. Linnan katto on romahtanut joskus kauan sitten. Ryhmä lähestyy varovasti kohti paikkaa, jossa katto on heikoilla kantimilla. Malekith tutkii linnan perällä verhon takana olevan huoneen, joka näyttää olevan vanha galleria. Sen seiniä koristaa jo hieman rapistuneet maalaukset, jotka kuvaavat Aamuruhtinasta kunnioittavia rituaaleja.
Kivimurskan vieressä avautuu suuri korkea tila, jonka perällä on suuri puinen istuin, jonka selkäpuolelle on veistetty suuret avautuneet siivet. Myrbec havaitsee, että istuimella näyttää istuvan joku, joka puristaa valtavaa miekkaa kädessään. Myrbec huudahtaa "Vladimir, oletko se sinä?".
Hahmo nousee istuimelta koko pituuteensa ja astelee kohti seuruetta. Hänellä on yllään parempiakin päiviä nähnyt levyhaarniska, joka aikanaan on ollut erinomainen. Miekka on edelleen käsissä. Panssarissa on komea, mutta ruosteinen lohikäärmekuvio.
Karhealla äänellä hahmo vastaa "Olen Vladimir. Mitä teette täällä?". Myrbec selostaa, että tarvitsevat apua pelastamaan ystävänsä ja oppi-isänsä Gilesin Morren Umbran linnasta, ja taistelevat myös Cyrania vastaan. Vladimir toteaa, että kaikki mikä satuttaa Cyrania, on vain hyväksi, mutta Cyran ei saa kuolla. Cyran on jo kuollut kerran, ja nyt hänen tulee elää ikuisesti luomassaan helvetissä, sillä Vladimir vihaa Cyrania enemmän kuin mitään muuta. Cyran tuhosi Argynvostin, lohikäärmeritarikunnan johtajan ja koko järjestön, ja Cyranin tulee maksaa siitä ikuisesti, sillä hän ei pääse laaksosta pakoon.
Vladimir myös tarjoaa seurueen avuksi Godfreyn, kun he matkaavat pelastamaan Gilesiä. Tehtävän jälkeen tämä palaa takaisin Argynvostholtiin.
Matkalla kohti Morren Umbran linnaan Godfrey kertoo Vladimirin rappiosta. Heidät kaikki on tuomittu vaeltamaan laakossa ikuisesti, niin kauan kun Cyran on olemassa, pääsemättä ikuiseen lepoon. Vihassaan Vladimir on niin sokea, että haluaa Cyranin myös kärsivän ikuisesti. Muut jäljellä olevat lohikäärmeritarit eivät kuitenkaan voi toimia ilman, että Vladimir antaa luvan, sillä he ovat kuolemansa jälkeen niin sidoksissa Vladimiriin.
Godfrey kertoo myös, että Argynvost oli aikanaan myös suuri hopeinen lohikäärme, ja paljasti itsensä vasta kun loppu oli lähellä. Cyranin joukot olivat kuitenkin liikaa, ja he saivat kaikki surmansa. Godfrey tuntee, että Argynvostin henki on edelleen levoton, sillä hän ei ole päässyt haudan lepoon rakastamassaan paikassa. Lisäksi lohikäärmeen ruumis on kadoksissa, ja Cyran on luultavimmin vienyt sen voitonmerkkinä linnaansa.
Puolentoista päivän matkan jälkeen seurue saapuu Morren Umbran linnalle. Linna on syrjäinen ja rapistunut. Vanha vallihauta kiertää linnaa, ja vallihaudasta nousee näkyvyyttä haittaavaa usvaa. Linnan uloimman muurin harjalla näyttää kävelvän suuri ogre keihäs kädessään. Muurin rikkovan suuren portin rautaovi on ruostunut ja kaatunut maahan kauan sitten. Avointa porttia vartioi kaksi hurjan (mutta laiskan) näköistä kaksipäistä koiraa.
Rudi loitsii suojakuvun varmuuden vuoksi. Seurue sopii, että Malekith lähtee tutkimusretkelle näkymättömänä, ja Rudi avustaa loitsimalla Malekithiin lentokyvyn.
Tutkimusretkellä Malekith havaitsee linnan suuremmalla sisäpihalla kolme muuta ogrea leiritulen ympärillä. Päälinnan sisäänkäyntiä vahtii yksi kaksipäinen koira, eikä päälinnan pihalla näy ketään. Malekith laskeutuu päälinnan pihalle, joka on kasvanut lähes umpeen. Seiniä reunustavat vanhat puiset rakennukset ovat romahtaneet ja vankkureista on jäljellä vain mätiä puuosia. Portilta johtaa kuitenkin selvä polku päälinnan ovelle.
Malekith hiipii kohti sisäänkäyntiä, jossa ruostunut pariovi peittää sitä. Molemmissa ovissa on palava aurinko -symboli, joka arvatenkin liittyy Aamuruhtinaaseen. Varovasti Malekith avaa toisen oven, joka aukeaa paljastaen hämärän käytävän sisemmälle linnaan. Vartiokäytävän lattialla on muutamia vanhoja luurankoja. Käytävä johtaa ovelle, jonka takaa Malekith kuulee puheensorinaa. Tämän jälkeen Malekith päättää palata takaisin leiriin, jossa kertoo löydöksensä muulle seurueelle.

Report Date

04 May 2019