#66: Matka kohti Meripihkatemppeliä
General Summary
Seurue jatkoi Rictavion tornilta kohti Stanlowin kylää hakemaan Vivinaa mukaansa. Kylä vaikutti entistäkin uneliaammalta. Vivina oli hieman yllättynyt seurueen saapuessa, mutta kertoi kuitenkin osanneensa hieman odottaa heidän saapumistaan. Vivinan jäätyä kylään hän kertoi hakeneensa vettä kylän lammesta. Juotuaan vettä hänen mielensä ikäänkuin yhtäkkiä avautui. Päähän tulvi lukemattomia muistoja menneiltä ajoilta, jonkin toisen elämästä, mutta hän tunsi kokeneensa tapahtumat itse.
Vivina muisti, kuinka hän seisoi korkealla linnan parvekkeella ja katsoi alas Vesterin kylään. Hän muisti suuret juhlat, joissa oli paljon ihmisiä tanssimassa, ja kuinka oli tanssinut Cyranin kanssa. Vivina muisti matkanneensa Cyranin linnaan ensimmäisen kerran, ja kuinka se oli tuntunut suurelta kunnialta. Hän oli tavannut paljon ihmisiä, ja muisti erityisesti Sergein, Cyranin veljen. Hän muisti kuinka Cyran kertoi lämpimästi vanhemmistaan ja kuinka hän kaipasi heitä. Vivina muisti suuren hääjuhlan, jossa oli pukeutunut kauniin valkeaan morsiusneitojen seuratessa häntä. Ja linnan kappelissa muistaa seisoneensa Sergein vieressä suudelmaa varten, mutta nähneensä tämän silmissä vain tuskaa; ja näki kuinka hänen vatsastaan pilkisti esiin pitkä, verinen terä ja kuinka hänen kaunis valkoinen mekko tahriutui vereen. Ja Sergein takana oli Cyran, joka pyyhki terää puhtaaksi. Vivina muisti juosseensa pakoon niin nopeasti kuin ehti, ja Cyran juoksi hänen takanaan ja pyytäneensä selittää. Hän muisti, kuinka saapui linnan parvekkeelle ja nähneensä takanaan, kuinka Cyran sai osumia nuolista. Hän muisti huutaneensa Cyranille, että ei tule koskaan olemaan tämän ja hypänneensä alas parvekkeelta, kunnes kaikki oli mustaa.
Tarinasta kiinnostuneina seurue suunnisti kylän lammelle. Lampi kimmelsi kirkkaasti kuin auringonvalossa, vaikka oli varsin harmaata. Lammen rannalla oli pieni parhaimmat päivänsä nähnyt huvimaja, jonka sisällä oli itään katsova puinen patsas halausta odottaen. Myrbec joi lammesta vettä ja tunsi olonsa erityisen raikkaaksi ja terveeksi. Tästä innostuneina kaikki seurueen jäsenet täyttivät vesileilinsä lammesta.
Seurue myös onnistui hankkimaan kylästä lämpimiä tarvikkeita.
Yövyttyään kylässä seurue lähti Vivina mukanaan kohti Vesterin kylää. Tapahtumaköyhän matkan päätteeksi he saapuivat kylän lähellä olevalle mustalaisleirille, jossa he olivat aiemmin tavanneet Madam Evan. Seurue vietti leirissä yön, ja seuraavana aamuna leirin asukkaat kuljettivat seurueen joen yli, josta he pääsivät aloittamaan matkan kohti Meripihkatemppeliä.
Joen toisella puolella odotti ikivanha kivinen laituri sekä pahasti rehevöitynyt, mutta edelleen juuri ja juuri näkyvä reitin alkupää kohti Ghakis-vuorta ja Meripihkatemppeliä.
Matka lähti etenemään hitaasti, mutta varmasti hankalassa maastossa. Reitti vei mäen rinnettä ylöspäin ja ilma alkoi melko nopeasti muuttua kylmäksi ja alkoi tuulla. Pieni vesitihku alkoi muuttua hiljaiseksi lumisateeksi. Alkupään rehevöitynyt metsä ja pusikko harveni nopeasti, kunnes jäljelle jäi vain kitukasvuisia kasveja. Reitti kapeni ja oikealla puolella mäki alkoi viettää alaspäin yhä jyrkemmin. Jossain kaukana seurue seurue saattoi nähdä vilauksen suuresta linnusta. Siellä täällä he näkivät myös tuoreessa lumihangessa eläinten jälkiä. Joukossa oli myös muutamia ihmisten jälkiä. Matkalla he myös havaitsivat kuolleen hirven jäänteet. Eläimestä ei ollut jäljellä juuri muuta, kuin vähän päätä, sorkat sekä osa perää.
Matkalla he tapasivat myös valtavimman vuohen jonka olivat ikinä nähneet. Vuohi oli suurempi kuin yksikään heistä, noin yhdeksän jalkaa korkea. Se onnistui yllättämään kaikki muut paitsi Myrbecin. Rynnistäessään kohti seuruettä ja yrittäessään puskea Rudin alas rinnettä Myrbec ehti loitsia seurueen ja vuohen väliin tulimuurin. Vuohi ei ehtinyt jarruttaa, vaan juoksi tulimuurin läpi ja muuttui palavaksi soihduksi. Se ei myöskään onnistunut puskemaan Rudia, ja onnettomasti rynnisti itse alas jyrkännettä syösten kohti kohtaloaan.
Pian tapahtuman jälkeen seurue näki, kuinka solan poikki kohosi korkea, mustasta kivestä rakennettu 10 jalkaa korkea muuri. Muuri oli piikein koristeltu. Muurin keskellä kohosi korkea porttirakennus. Porttirakennuksen huippu oli koristeltu demonisin lintupatsain. Porttirakennuksen rautainen portti oli kiinni ja sen takana olevan porttikäytävä leiskui vihreitä liekkejä. Porttirakennuksen takana kohosi puolestaan valkoisesta kivestä rakennettu vartiotorni, jonka huippua koristi rivistö kullattuja soturipatsaita.
Seurue pysähtyi kauemmas tutkimaan muuria, mutta he eivät havainneet liikettä. Myrbec pystyi aistimaan, että porttirakennus on ansoitettu, ja että erityisesti muurin yläpuolinen osa on vaarallinen. Seurue lähestyi muuria edelleen, ja Malekith valmistautui loitsimaan lentoloitsua ja tekemään tutkimusretkeä mahdollisista vaaroista.
Report Date
21 Mar 2020
Primary Location
