#32: Torstai, 22. tammikuuta 1367, Deerwater
General Summary
Seurue jatkoi matkaansa Beorunnan Kaivolta kohti Deerwateria. Matka taittui kovin hyisissä merkeissä talven ollessa kylmimmillään. Toiseen matka-aamuun valmistautuessa seurue kuuli, kuinka heidän ympäriltään alkoi kuulua nopeasti lähestyviä epämiellyttäviä ääniä. Äänet muistuttivat nälkäisiä villieläimiä. Nopeasti lähestyväksi joukoksi paljastui joukko aggressiviivisia, nälkäisiä epäkuolleita. Taistelu alkoi. Yksi viimeisistä joukkoon liittyneistä epäkuolleista korahteli Cainille "tapaamme jälleen". Kävi selväksi, että seurue oli tavannut hänet aiemminkin, ja nyt hän oli palannut takaisin apureiden kera. Nekään eivät lopulta auttaneet, vaan seurue selvisi taistelusta, kuitenkin haavoittuneina. Varsinkin Cain tunsi, kuinka epäkuolleen osumat vavahduttivat koko olemusta epämiellyttävän tuskaisasti.
Matka jatkui Deerwateriin, jonne he saapuivat 21. päivän iltana, auringon jo laskeuduttua. Kylä kohosi Redrun-joen mutkassa korkealla kalliolla muurien ympäröimänä. Korkeimmalle kohosi näkymää hallitseva linna. Pitkin muureja pystyi näkemään joitakin vartioimiehiä partioimassa soihdun kera.
Kylän portilla selvisi kuitenkin, että portti ei avautuisi ennen aamua, koska kylässä on ulkonaliikkumiskielto öisin kaupunkilaisten turvana. Cainin uhkaus Rudin säestämänä kuitenkin tehosi, ja vastoin parempaa tietouttaan yksinäinen portinvartija raotti porttia sen verran, että seurue pääsi livahtamaan muurien sisäpuolelle.
Vartija Gerebolasin onni ei ollut kuitenkaan matkassa. Hän veti Rudin korttipakasta kaksi korttia. Ensimmäisen kortin jälkeen hänen kaikki varusteensa katosivat kuin maan nielemänä, ja vartija jäi yksin seisomaan munasilleen pakkasessa. Vastoin parempaa tietoutta Rudi onnistui jallittamaan vartijan vetämään toisenkin kortin, entistä kehnommin tuloksin. Vartijan takaa maasta nousi viikatemies itse, ja osoitti seuruetta ja Gerebolasia sormella ja varoitti seuruetta haudantakaisella äänellä puuttumasta hänen ja Gerebolasin väliseen taisteluun. Taistelu ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä yhdellä viikatteen vilautuksella vartijaraukka katkesi keskeltä kahtia, ja seurue vaihtoi maisemaa läheiseen majataloon varsin vauhdikkaasti. Yön pimeydessä Rudi siivosi ruumiin ja jäljet, ja pudotti ne läheiseen jokeen.
Sitä ennen Rudi keskusteli loitsun avulla Gerebolasin ruumiin kanssa ja tiedusteli tältä tietoja läheisistä. Hän kertoi Henrarista, joka asui hänen talossaan, joka kuulemma tarvitsi ohjeita ja suuntaa elämäänsä.
Majatalossa muu seurue keskustelu majatalonpitäjän kanssa ja kyseli kylän kuulumisia. Vanha paroni on poissa pelistä, ja kylää piti hallussaan Zaphara sekä Tristan, jotka pitivät yllä soveliasta kuria. Rosvot olivat saaneet ansionsa, ja jäljet olivat kuulemma torilla nähtävissä.
Aamulla seurueen tullessa aamiaiselle he näkevät Samuelin syömässä aamiaista.
