#41: 20.2.1367 Matka Brokenstonen laaksoon
General Summary
Seurue pohdiskeli seuraavia siirtojaan ja keskusteli pelastettujen maahisten kanssa. Giles oli joutunut vangiksi monen muun maahisen kanssa taistelun kuluessa, jonka jälkeen fomoriaanit olivat vetäytyneet kohti Brokenstonen laaksoa, jonka alueella sijaitsee heidän Harrowhamen linnoituksensa. Levon jälkeen Rudi pystyi Sending-loitsulla kysymään Gilekseltä muutaman kysymyksen:
Haltia jatkoi ja kertoi "Ihmisten ei ole sallittua ylittää laakson rajaa vanhan sopimuksen mukaisesti. Millä asialla liikutte täällä? Miten pääsitte rajan yli huomaamatta?"
Myrbec vastasi tähän, että he ovat Titanian asialla, ja seuraavat hänen kyläänsä hyökänneitä fomoriaaneja, jotka olivat vanginneet monia kyläläisiä ja hänen vanhan opettajansa. Malekith nosti myös esiin, että tarjosiko haltia kenties fomoriaaneille samanlaista tervetuloa kuin heille. Hetken keskustelun jälkeen haltia kertoi nimekseen Elred Faeleth, ja hän on rajavartija, joka oli seurannut myös kauempaa suurta fomoriaanien ryhmää joka oli tullut ja saapunut takaisin laaksoon. Elred oli ymmärtäväinen seurueen päämäärälle, vaikka kertoikin ettei voi astua itse laaksoon. Elred kertoi laakson alkavan joen toiselta puolen, jossa sijaitsee Vesterin kylä. Kylä on pieni, mutta ainoa paikka jonne muutamien kauppiaiden on sallittua saapua hakemaan puuta, jota kasvaa ainoastaan laaksossa. Hän lupasi myös saattaa seurueen rajalle.
Metsän jälkeen seurue näki edessään joen takana kahden vuorijonon välissä avautuvan laakson, jonka päällä näytti leijailevan siellä täällä sankka usva. Joen yli vietti ikivanha kivinen silta. Joen vastarannalla kohosi pieniä kivikasoja, jotka merkitsivät ikivanhaa rajaa. Sillan kohdalla Elred toivotti turvallista matkaa ja kääntyi takaisin kohti metsää.
Sillan jälkeen kuoppainen ja mutainen kärrypolku johti eteenpäin. Valtaisa vanha portti sulki kulkureitin eteenpäin, mutta sen ovet avautuivat itsestään ja johdattivat seurueen kohti Vesterin kylää, jonka harvat valot ja talojen silhuetit kajastivat edessäpäin usvan joukosta. Magian avulla Malekith vakoili kylää, ennenkuin seurue jatkoi sinne matkaansa. Talot oliva vanhoja, ja muutamien talojen piipuista kohosi savua. Monen talon ikkunat oli suljettu ja laudoitettu kiinni. Muutamat harvat ihmiset joita näkyi, olivat pukeutuneet kovin vanhahtavasti. Kaikkialla oli varsin hiljaista. Talojen seinissä näkyi kynsien jättämiä raapimisjälkiä.
Kylään saavuttuaan seurue suuntasi kohti kylän ainoaa, ennen muinoin loisteliasta mutta nyt pahasti rappeutunutta majataloa. Porttikongin yläpuolelle oli vinoon, puiseen kylttiin kaiverrettu majatalon nimi, Kiiltävä Ankerias. Majatalon sisällä yhteistilassa oli kirkkaasti loimuava takka, kaksi miestä ja kolme naista. Pieni ja lihava majatalonpitäjä lähinnä puhdisteli laseja yksi toisensa jälkeen ja aloittaen aina alusta. Hän otti seurueen vastaan varsin värittömästi. Osoittamatta lainkaan intoa hän otti Rudin ehdotuksen vastaan värikkäästä ja iloisesta esityksestä. Rudi puolestaan esitteli majatalonpitäjä Arikille Myrbecin taitavana tanssivana koirana, sillä tämä oli muuntunut druidikyvyllään mastiffiksi.
Värikkäästi pukeutuneet naiset puolestaan keskustelivat keskenään, ja joivat viiniä, juurikaan osoittamatta kiinnostusta seuruetta kohtaan.
Kulmanurkkauksessa taas viiniä hörppii siististi pukeutunut nuorimies, ja silmäilee seuruetta välillä kiinnostuneena.
Tapoimme kykloopit. Pelastimme kyläläiset. En löytänyt kruunua kylästä. Matkalla Brokenstoneen. Meitä on viiden hengen seurue. Mikä siellä tilanne? Saisimmeko jostain apua teidän pelastamiseksi?Giles vastasi tähän:
Hyvä! Minut on siirretty ylös rauniolinnaan, näen välillä valoa. Olen kahlehdittuna sänkyyn, Tristan ja Zaphara yrittävät saada kruunun olinpaikan tietoon. Kruunu turvassa Titanialla.Brokenstonen laakso on suhteellisen lähellä Thistleberryn kylää, noin puolentoista päivänmatkan päässä. Laakso sijaitsee vuoristoisella alueella, ja vuorten huiput pystyi näkemään Thistleberrystä, joten suunta oli selvä. Seurue matkasi pitkin kaunista metsää kohti vuoristoa. Reitti muuttui vähitellen tallatuksi poluksi. Levon jälkeen seuraavana päivänä matka jatkui, kunnes metsä alkoi harventua, edessä näkyvä vuoristoinen alue lähestyi lähestymistä ja edestäpäin alkoi kuulua veden solinaa. Äkkiarvaamatta aivan metsän reunalla jostain yläilmoista kuului "Kuningatar Titanian nimessä, seis siihen paikkaan. Ei askeltakaan eteenpäin!". Puun oksalla seisoi kauniin kullankeltaisiin varusteisiin pukeutunut ylväs haltia. Vain Myrbec muistaa nähneensä joskus jotain samaa. Nerinoalla on puolihaltiana samaa näköä, mutta hänen piirteensä ovat huomattavasti pehmeämmät ja lähempänä ihmistä.
Report Date
23 Dec 2018
Primary Location
