#43: Matka kohti Todmordenia
General Summary
Hälytysäänen raikuminen rikkoi seurueen yöunet heidän yöpysessään Ismarkin talolla. Malekithin asettama Alarm-loitsun hälytysääni kertoi, että loitsun vaikutusalueella liikkui joku. Seurueen jäsenet ottivat aseensa esiin ja valmistautuivat. Samassa talon etu- ja takaovilta kuului jyskettä, kun joku pyrki ovista sisään. Samoin monesta ikkunasta kuului sama jyske, ja alkoi kuulua susien ulvontaa niiden kiertäessä taloa. Etuovi antoi periksi ja ensimmäiset sudet pyrkivät sisään. Myrbec loitsi kaksi suurta karhua etuovelle, jonne Ismark oli tulossa suuri varsijousi käsissään.
Myös takaovi antoi periksi, mutta Rudin taktisesti loitsima Leomund's tiny hut peitti oviaukon. ja suuri susi hölmistyneenä yritti nousta takajaloillaan sitä vasten, mutta ei päässyt läpi. Vivina oli turvassa loitsun vaikutusalueella, ja hän veti pistomiekkansa esiin tuikkien sutta rintakehään.
Monet talon ikkunalaudoista antoivat periksi ja taistelu alkoi toden teolla. Mutta vaikka susia oli paljon, hyökkäysryhmä ei ollut valmis kohtaamaan varustautunutta seuruetta. Mutta pelkän Ismarkin ja Vivinan joukko olisi onnistunut kukistamaan. Lopulta seurue selvisi vain pienin naarmuin, ja oviaukkojen uudelleen telkeämisen jälkeen yöunet saattoivat jatkua.
Loput yöstä jatkui rauhallisissa merkeissä. Aamulla seurue valmistautui jatkamaan matkaa kohti Todmordenia Vivina mukanaan. Ismark jäi Vesterin kylään jatkamaan isänsä jalanjäljissä tai siirtämään hänen työnsä sopivalle seuraajalle.
Hyvin pian Vesteristä lähdön jälkeen Myrbec saattoi sumun seasta erottaa varmoin askelin eteenpäin kulkevan hahmon. Myrbec saattoi juuri ja juuri erottaa hahmolla miekan kädessään. Seurue päätti kohdata lähestyvän hahmon, joka tuli pian esiin. Hahmolla oli yllään repaleiset, vanhat vaatteet ja ruosteinen rengashaarniska. Tarkempi tutkiminen toi Myrbecille mieleen sen revenantin, joka seuruetta ja varsinkin Cainia jahtasi aiemmin.
Myrbec uskaltautui kysymään hahmolta, että minne tämä on mahdollisesti matkalla. Hahmo vastasi siihen, että minne tahansa, jossa Cyranin seuraajia liikkuu, jotta hän voi tuhota heidät. Myrbec tuumi, että he ovat sitten samalla asialla. Hahmo pyysi seuruetta menemään Argynvostholtin linnaan, ja keskustelemaan hänen päällikkönsä Vladimirin kanssa ja neuvottelemaan vanhat Lohikäärmeritarit puolellensa.
Kohtaamisen jälkeen matka jatkui. Tien suunnatessa lähemmäksi jokea he saattoivat kuulla joen rannasta iloista musiikkia, laulua ja puheensorinaa, ja siellä näyttikin kohoavan erilaisia telttoja. Mutta leirin ja tien välillä kohoava vanha hirttopuu, josta roikkui edelleen runsaasti rispaantuneita köysiä ja puun takana oleva pieni hautausmaa saivat seurueen jatkamaan matkaa suoraan leirin ohi.
Illemmalla seurue ohitti vanhan kivisen sillan, joka läpi kulkeva polku johti pohjoiseen vuoristoiselle alueelle ja luultavasti vei kohti Cyranin linnaa.
Illan tullen seurue ohitti toisen jättimäisen portin, joka otti heidät vastaan heidän saapuessaan Brokenstonen laaksoon. Portti avautui jälleen ääneti seurueen kulkiessa sen läpi. Pian tämän jälkeen seurue jäi yöpymään maastoon. Todmordenin kylään olisi enää muutamien tuntien matka.
