#47: Argynvostholt
General Summary
Cyran tokenee pian saamastaan voimakkaasta iskusta. Pyhän Andralin kirkon takaa laskeutuu mustan savun ja liekkien ympäröimänä pikimusta ratsu, joka ottaa Cyranin kyytiinsä. Mennessään Cyran vielä tokaisee ulkona olevalle Lambertille "Tämä kohtaaminen oli erittäin mielenkiintoinen. Uskon, että tapaamme vielä".
Cyranin mentyä jokainen seurueen jäsen kuulee päänsä sisällä odottamattoman, etäisen äänen joka kuiskaa "Erinomaista, toimitte hyvin. Olemme tyytyväisiä.".
Myös ympäri kylää kuuluneet kauhun kirkaisut ja pelästyneet huudahtukset tyyntyvät, ja muuttuvat nyyhkyttelyksi. Vampyyriolioiden aiheuttama sekasorto jättää varmasti Todmordenin asukkaisiin syvät jäljet. Tilanteen rauhoituttua Pyhän Andralin kirkon pappi Lucian ilmestyy piilopaikastaan Vivinan ja Milivojn kanssa. Seurue selostaa tilanteen papille, ja kertoo kaiken olleen Henrik Arkunvalmistajan syytä, joka oli saanut Andralin luut haltuunsa. Sankarillinen seurue kuitenkin onnistui ajamaan Cyranin pakosalle, ja he osoittivat että Cyrania vastaan on mahdollista kamppailla, ja pyysivät Lucianin myös kertovan tästä muille kyläläisille.
Seuraavaksi seurue jatkoi takaisin Henrikin talolle, jossa he tutkivat yläkerran läpikotaisin. Yläkerran suuresta varastotilasta löytyi viisi suurta laatikkoa, joiden kannet olivat pudonneet maahan. Laatikot olivat täynnä maata, ja laatikoiden keskellä oli suuri kuoppa. Illan mittaan seurue tuhosi laatikot ja levitti niiden sisällön ympäriinsä, ja Rudi vauhdikkaasti lentäen oli tässä erittäin tehokas. Tämän jälkeen seurue vietti yön Henrikin talossa.
Aamulla seurue jatkoi kylästä matkaa etelään, kohti Argynvostholtin linnoitusta, josta Vesterin kylän ulkopuolella vastaan tullut lohikäärmeritari oli maininnut. Matkalla he saattoivat nähdä, kuinka korkealla lähellä jyrkän rinteen reunamaa kohosi osittain raunioitunut linna, jonka torneja koristivat satumaiset, suipot katot ja seiniä reunustivat mahtavat rintavarustukset. Noin kolmannes linnasta näytti romahtaneen. Linnan takana kohosi korkeimmalle muista musta kahdeksankulmainen torni.
Puolenpäivän jälkeen seurue saapui linnan edustalle. Pääovien edessä suuren, sammaleen peittämän graniittisen jalustan päällä oli mahtava lohikäärmepatsas, joka oli suuntautunut linnan pääovelle vieviä portaita kohti. Portaiden edessä Malekith halusi vetää Rudin korttipakasta yhden kortin, eikä Rudi vastustellut Malekithin impulssia. Malekithin vetämässä korttissa oli suuri, liekkien peittämä hahmo. Pian tämän jälkeen kortti hävisi Malekithin kädestä ja seurue odotti jännittyneenä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Tästä rohkaistuneena seurue eteni kohti linnan pääovia, ja portaille astuessaan he tunsivat takaa puhaltaavan vahvan, viileän henkäyksen. Lohikäärmepatsaan suu oli avautunut, mutta ikivanha ansa oli jo epäkunnossa ja seurueen onneksi mitään ei käynyt. Myrbec kolkutteli pääoveen ja huudahteli sen takaa, mutta ketään ei vastannut ja seurue astui sisään.
Pääovien takana oli aikoinaan loistelias suuri sali, jonka seiniä koristi haalistuneet seinävaatteet. Suuret kiviset pilarit kohosivat salin reunoilla ja ylhäällä oli suuri avoin parvi, jota pylväät tukivat ja jonne portaat alhaalta johtivat. Koko sali oli kuin muinaisen kuninkaan hautakammio. Seurueen edetessä kohti portaita he näkivät seiniä pitkin vaeltavan suuren varjon ja kuulivat käärmemäisen sihinän jostain pimeydestä.
Seuraavassa kerroksessa Malekithia häiritsi seinäsyvennyksen omituinen verho, joka sulkeutui itsekseen kun vain silmä vältti. Kauniit, mutta osittain murentuneet kaiverrukset ja seinämaalaukset peittivät seiniä, samoin kuin kauan sitten ruostuneet aseet ja kilvet.
Report Date
30 Mar 2019
Primary Location
