Keskikesän juhla Naremmassa

Keskikesän juhla Naremmassa on suuri juhla.
Silloin Narýan suurtorilla on pidot kaikille, jokainen saa hakea ruokaa ja syödä pitkässä pöydässä yhdessä kaikkien kanssa. Ruokana on perinteisesti alkukesän sadon vihanneksista keittoa, ja tuoretta leipää ja öljyä dippaamiseen. Tarjolla on myös tuoretta olutta, keskikesän juhlaa varten pantua. Jokainen vieras saa tuoda pöytään ruokaa ja syödä sitä, ja ruokaa on aina tarpeeksi kaikille. Keskikesänä kuningas syö samasta padasta ja samassa pöydässä kuin köyhin kerjäläinen. Pöytä on koristeltu kukilla ja tuoksuvilla puiden oksilla, ja naimattomat tytöt panevat kukkaseppeleen päähänsä taatakseen naimaonnen. Suitsukkeita ja tuoksuöljyjä poltetaan, jotta epäsuotuisat henget pysyisivät poissa mutta suotuisat jäisivät taloon. Suuria kokkoja kasataan lautoille, ja ne sytytetään auringon laskiessa, ja lähetetään sitten ajelehtimaan merelle yöksi.
Muissa suurissa kaupungeissa juhlitaan samaan tapaan kuin pääkaupungissa. Maaseudullakin kootaan lauttakokkoja, ja saatetaan lähteä kaupunkiin asti juhlimaan, taikka matkan ollessa liian pitkä, järjestetään pidot isoimmassa talossa. Sisämaassa asuvat eivät polta kokkoja, mutta laittavat pieniä kynttilöitä vesimaljaan symboloimaan kokkoja, jotka kelluvat merellä. Taloissa poltetaan myös suitsukkeita, ja luonnonhengille jätetään myös ruokaa yleensä talon taakse taikka piha-alttarille, jos sellainen on. Omalle elämänpuulle on tapana uhrata tuoretta olutta tai simaa.
Temppeleiden puutarhoissa vesialtaisiin laitetaan kynttilöitä kellumaan, puutarhat valaistaan lyhdyin ja papittaret suorittavat rukousrituaaleja auringonlaskusta auringonnousuun. Kaiteisiin pudotaan kukkaköynnöksiä, ja lyhtyihin pannaan tuoksuöljyä. Lyhdyt palavat koko yön, ja nuoret temppelineidot vahtivat niitä. Temppelien keskikesän juhlaan kuuluu myös hedelmällisyysriittejä, sillä rakkauden jumalatar Airina haluaa, että joka kevät, maaliskuussa, syntyy uusi tyttölapsi palvelemaan hänen temppelissään. Niinpä temppelin hedelmällisessä iässä olevista papittarista valikoituu joka vuosi yksi, jonka on määrä kantaa ja synnyttää tämä lapsi. Miehet eivät saa Naremmassa astua temppeleihin, paitsi vain vierailijoille varattuihin vähemmän pyhiin paikkoihin, joten riittiä varten on aivan erityinen paikka temppelissä, jota ei käytetä muuhun. Tätä lasta kutsutaan Keskikesän Lapseksi, ja hän on Airinan merkitsemä, jumalten suosiossa. Keskikesän Lapset jäävät aina temppelin palvelukseen, heidän kohtalonsa on sinetöity jo ennen syntymää.