Azarketit

Azarketit ovat kahden maailman olentoja, kirottuja olemaan tyytymättömiä kummassakaan. Heidän pääasiallinen kotinsa on veden alla, meren pohjassa, mutta Syöverin kutsu tekee mielipuoliksi ne, jotka elävät liian pitkään omassa valtakunnassaan.

Merten kummajaisia

Vaikka azarketeihin mahtuu kauniita, lähes ihmisenkaltaisia yksilöitä, suurin osa heistä on sysirumia ja kauhistuttavia. Heillä kaikilla on ihmismäinen rakenne, mutta kalamaiset piirteet ja vitivalkoiset silmät tekevät heistä tunnistettavia. Azarketeilla on suomuinen iho, joka vaatii kunnollisen upotuksen veteen vähintään parin viikon välein. Azarketien ulkonäkö vaihtelee alueesta riippuen. Syvänmeren azarketit ovat kaikista hirviömäisimpiä terävine piikkeineen ja suurine mollosilmineen, kun taas lämpimien pintavesien yksilöt voivat olla jopa kauniita ihmisten mittapuulla.

Pakon alla siedettyjä

Maanpäälliset yhteisöt eivät pidä azarketeista, sillä heidät nähdään liian outoina sopeutumaan muihin yhteisöihin. Satamakaupungeissa ja kalastajakylissä heitä siedetään, sillä azarketit ovat korvaamattomia kauppakumppaneita. Heistä on myös valtavasti hyötyä veden äärellä tapahtuvissa rakennustöissä ja suurten kalojen metsästyksessä. Suhteiden vahvistamista ei tosin auta se, että azarketit ovat luonnostaan vähäsanaisia. Joissain kulttuureissa azarketit nähdään eläimenkaltaisina merten hirviöinä, ja heitä metsästetään kuin mitä tahansa rannikon petoja. Etenkin pohjoisissa belloslaisissa rantakylissä saattaa törmätä takan ylle ripustettuihin azarketipäihin. Azarketien vereen ja ruumiinosiin liittyy myös monia kansanparannususkomuksia, mikä on synnyttänyt pimeän markkinan azarketien jäänteille. Azarketeilla ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata vihamieliset maallakävelijät, sillä syvyyksiin jääminen on varma polku hulluuteen. Vaarallisilla alueilla he tapaavat tehdä kekseliäästi piilotettuja ranta-asutuksia, ja voi kulua monia vuosikymmeniäkin ennen kuin ihmisille paljastuu heidän salainen naapurinsa.

Rikas kulttuuri muilta piilossa

Harva tietää, että tosiasiassa mertenalaiset valtakunnat vetävät vertoja maanpäällisille vastineilleen. Vaikka useimmat azarketit ovat käytännönläheisiä, heidän kaupunkejaan koristavat niin koralli-istutukset kuin helmiupotuksetkin. Rakennusten muoto on sileää ja kaarevaa, ja kulkuväylät valaistu ihmeellisillä mineraaleilla. Matalien alueiden azarketit ovat kulttuuriltaan lähempänä ihmisyhteiskuntia, sisällyttäen niin hienovaraista politiikkaa kuin pröystäileviä arvonimiäkin. Mitä syvemmälle mennään, sitä askeettisemmaksi olot käyvät. Syvimpien kolkkien azerketit ovat paljon keskittyneempiä selviytymiseen, taisteluun ja yhteisöön kuin turhanpäiväiseen hienosteluun. Azarketit eivät ole myöskään vieraita magialle, päin vastoin. Vaikka he eivät jaa tietouttaan pölyisten kirjastojen kautta, perimätiedon kautta oppineet velhot pystyvät kontrolloimaan luonnonvoimia pelottavalla tarkkuudella. Meressä on myös monia voimallisia olentoja, jotka mielellään tarjoavat magiaansa uskaliaille manaajille, joskin tälläisten voimien arvaamattomuus on pitänyt manaajat yhteisöjen epäsuosiossa.

Syöverin kutsu

Meri on portti Syöveriin, eikä sitä paikkaa ole tarkoitettu tämän maailman kuolevaisille. Meren historiaan perehtyneet ovat arvelleet, ettei meressä asuminen sovellu yhdellekään ihmisenkaltaiselle olennolle, sillä tuntemattomasta syystä Syöverin läheisyys ajaa hulluksi kypsimmänkin azarketin muutamassa kuukaudessa. Azarketien kansantarut kertovat, että Syöveri laulaa heille, ja että sen laulun kauneus on liikaa kuolevaisen käsitettäväksi. Koska matkailu pinnalle ja rannikolle on välttämätöntä azarketeille, he ovat myös rakentaneet asutuksiaan osittain maan päälle. Ne ovat yleensä matalahkoon rantaveteen rakennettuja kyliä, joiden puolustukseen kuuluu olennaisena osana vedenalaiset sisäänkäynnit. Nämä rantakylät joutuvat jatkuvasti taistelemaan olemassaolostaan muiden yhteisöjen ja asumiskelvottomien alueiden välissä.